Jenni Krämer löysi raviurheilun aikuisena uudelleen – “Tämä on minun lajini”

Espoolainen Jenni Krämer, 42, on löytänyt montésta täydellisen yhdistelmän vauhtia, urheilullisuutta ja yhteistyötä hevosen kanssa. Nyt hän tavoittelee lisää kilpailukokemusta Montekypärät-kilpailusarjassa.

Kauden paras uraansa aloittava montéohjastaja selviää viiden osalähdön päätteeksi. Ensimmäinen osalähtö kilpaillaan Kaustisella maanantaina 25. toukokuuta.

Ranskasta kotoisin oleva monté eli raviratsastus on vauhdikas urheilulaji, joka vaatii hyvää kuntoa ja nopeaa pelisilmää. Kilpailuvauhdissa hevosten nopeus voi nousta yli 50 kilometriin tunnissa ja lähtöön voi osallistua enimmillään 16 ratsukkoa.  

Jenni Krämerin elämään raviurheilu on kuulunut nuoruudesta saakka. Mummolassa Rantasalmella oli ravihevosia, ja ukki tunnettiin “ravimiehenä henkeen ja vereen”. Lapsena Krämer harrasti ratsastusta ja kilpailikin esteratsastuksessa. Aikuisiällä tie vei jälleen raviurheilun pariin ja montesatulaan. 

“Heti ensimmäisellä monten alkeiskurssilla Vermossa vuonna 2020 tuli tunne, että tämä on minun lajini. Montéssa yhdistyy vauhti, hevosen kanssa työskentely ja urheilullisuus”, Krämer kertoo. 

Krämerin mielestä ratsastajana hevosen tuntee eri tavalla kuin kärryiltä ajaessa. 

“Moni ihmettelee, miten montéssa uskaltaa mennä niin kovaa. Minulle juuri se on lajin suola. Ehkä olen jotenkin niin rämäpäinen luonteeltani, että on mahtavan tuntuista, kun hevonen menee kovaa vauhtia raviradalla. Koen, että ollessa niin yhtä hevosen kanssa pystyn ennakoimaan paremmin, mitä hevonen aikoo tehdä.” 

Nykyisin raviurheilu vie suuren osan saksan kielen opettajana työskentelevän Krämerin vapaa-ajasta. Viikoittaiset tunnit Vermon ravikoulussa, ravihevosten ratsastaminen muilla talleilla ja ravien seuraaminen rytmittävät arkea. Muiden suorituksia katsomalla oppii itsekin. 

“Raviurheilu on minulle todella tärkeä osa elämää. Tässä lajissa oppii koko ajan uutta, ja ympärillä on hieno yhteisö. Pettymyksiltä kun ei voi välttyä, niin porukalla aina kannustamme toinen toistamme. Ja tsemppaamme ja iloitsemme yhdessä onnistumisistakin.” 

Montekypärät-kilpailusarjalta Krämer odottaa ennen kaikkea lisää kilpailukokemusta ja mahdollisuuksia verkostoitua muiden montéohjastajien, valmentajien ja hevosenomistajien kanssa. Tulevaisuudessa Krämer haluaisi tehdä opintomatkan esimerkiksi Ranskaan, Saksaan tai Ruotsiin. Haave myös ulkomailla kilpailemisesta on nyt sanottu ääneen. 

“Se on ehkä sellainen kaukaisempi haave, mutta jos ei haaveile, ei voi mitään saadakaan. Tavoitteet toteutuvat yleensä paremmin, kun ne sanoo ääneen”, Krämer painottaa. 

Artikkelin kuva: Maisa Hyttinen