Kevät ja alkukesä ovat usealla raviradalla ajolupakurssien kiireisintä aikaa. Ravikilpailuissa ohjastamiseen oikeuttavan C-ajoluvan on alkuvuoden aikana suorittanut jo yli 70 uutta ohjastajaa.
Kaksi heistä, lentokapteeni Teemu Ahtee ja Salatuista Elämistäkin tuttu näyttelijä Irina Isberg kertoivat tunnelmia Vermon ravikoulun ajolupakurssin loppukokeen suoritettuaan.
Teemu Ahtee, lentokapteeni, hevosihminen ja juontaja
Millainen on hevostaustasi?
No mun hevostausta on hirmu pitkä. Olen 35 vuotta sitten aloittanut ratsastuksen Leppävaaran ratsastuskoulussa ja ratsastanut oikeastaan siitä lähtien. Olen myös valmentanut eritasoisia ratsastajia; este- ja kouluratsastajia ja vähän kenttäratsastajiakin. Hyvin monipuolinen tausta siis ratsastuksen puolella.
Miksi lähdit ajolupakurssille?
Raviurheiluun olen tullut mukaan vähän eri kautta. Pääsin ensiksi juontamaan Hyvösen Laurin kanssa cityravitapahtumia, ja sitten Lauri sai minut ujutettua mukaan suomenhevoskimppaan 10% osuudella – Chaplin, tuleva ravikuningas, kasvaa tällä hetkellä Itä-Suomessa.
Olen käynyt kokeilemassa ajamista ja sitten tuossa muutamat ihmiset Vermosta rupesivat vähän tökkimään, että hei meillä olisi tänä vuonna korttikurssi, että jos tulisit vaikka mukaan. Ja tässä ollaan – älä yllytä yllytyshullua.
Onko jokin yllättänyt kurssilla?
Raviurheilussa on paljon sääntöjä, mitkä eroavat muista lajeista. Esimerkiksi volttilähtö. Ensin vedettiin itse kärryä ja yritettiin miettiä, mikä on juoksurata, etuvoltti vai takavoltti, mennäänkö etuperin vai takaperin. Muutama harjoitus niin alkoi löytämään oikealle uralle.
Se, mikä on ihan parasta, on vauhti. Esimerkiksi kun päästiin oikeaan autolähtöharjoitukseen – hiekkaa oli hampaissa siksi, kun hymyilytti niin paljon.
Aiotko ajaa kilpaa?
Kyllä mulla on haave, että olisi omissa väreissä ajotakki, ja johonkin starttiin pääsisi vielä. Meillä on ollut tosi hyvä opetus tässä Vermon Ravikoululla, että tosi hyvällä fiiliksellä ollaan.
Mikä on kiehtovinta raviurheilussa?
Ensinnäkin vauhti.
Ja sitten kun on itse vielä tosi noviisi, niin se miten pääsisi vielä sisään lajiin. Kun katsoo huippuammattilaisten taktikointia ja sitä, miten he käyvät läpi lähtöjä, niin nyt kun on käynyt itsekin eri silmällä raveissa, niin on alkanut miettimään, että olisiko itse pystynyt tuollaiseen.
Kun on mennyt kouluratsastusta koko oman uran, joka on todella erilainen hevosurheilun muoto, niin tässä se suoraviivaisuus ja vauhti kiinnostaa.
Irina Isberg, näyttelijä
Millainen on hevostaustasi?
Mä olen oikeastaan koko elämäni ollut hevostyttö. Eniten olen varmaan ratsastanut maastossa, aina lapsesta asti. Mummolassa oli hevosia. Välissä oli pidempi tauko, mutta aina satunnaisesti kävin ratsastamassa ja oikeastaan vasta aikuisiällä palasin sitten tunneille ja ryhdyin vuokraamaan hevosta.
Kiinnostuin montésta kun näin montéstartteja. Ajattelin, että en ikinä pystyisi tuohon. Olen kuitenkin ratsastanut entisillä ravureilla ja niiden asenne on niin valtavan hieno, että osallistuin Nelly Korpikosken montépäivään. Sittemmin olen satunnaisesti ratsastanut montéa, mutta montéluvan saadakseni piti vielä ensin käydä ajolupakurssi, pelkät monténäytöt ei riitä.
Aiotko ajaa kilpaa?
Olen sanonut, että lupaan pyhästi, että en aja lämminverisillä, mutta suomenhevoset kiinnostavat. Ei ole kiire mihinkään, mutta jos harrastusta jatkaa, niin nälkä usein kasvaa.
Tässä asiassa olen vähän kilpailuvietitön, mutta olisi ihanaa olla osaomistajana jossain suomenhevosessa, ja vaikka joskus treenata sitä itse, mutta superammattilainen voisi sitten ajaa kilpaa.
Mikä on yllättänyt kurssilla?
Lämminveristen vauhti tuntuu samalta kuin silloin, kun autokoulussa ajettiin ensimmäistä kertaa satasta, vaikka me ajetaan tosi rauhallisesti. Hevonen on niin vahva, ja se edelleen yllättää. Mutta toki jos ajaisi paljon, niin vauhtiin tottuisi.
Se mikä on ollut ajatuksena tosi kiva, on kuinka paljon säännöissä ja materiaaleissa korostetaan hevosten hyvää kohtelua, kuten ajovitsan käyttöä ja muuta.
Mikä on kiehtovinta raviurheilussa?
Hevosen energisyys ja iloisuus. Perusasenne niillä on kaikessa innokas ja eteenpäinpyrkivä. Myös sellainen hauskuuden fiilis, hyvällä sykkeellä tehdään.
Miksi suomenhevonen?
Suomenhevoset ovat vaan niin hienoja. Ne on meidän kansallisaarteita ja ravimaailmassa suomenhevosen asema on tosi iso. Olen ihaillut niitä ihan pienestä asti. Niissä on vain jotain spesiaalia, mikä sykähdyttää. Vanhoissa elokuvissakin niillä ajetaan, se symboloi maaseutua.
Mitä hevosharrastus tuo arkeen?
On työn lisäksi jokin muukin intohimo. Kun on intohimoammatissa, niin usein voi tuntua, että se on kaikki kaikessa. Jos on vaikka epävarmuutta, että saanko jonkun roolin, niin on hyvä muistutus itselle, että elämässä on muutakin mitä rakastan. Että jos en koskaan enää saisi yhtään roolia, voin silti aina harrastaa hevosia.