Raviurheilu on Suomen testatuin urheilulaji. Lääkeainenäytteitä otetaan kaikissa totoravikilpailuissa, yhteensä yli 1000 kappaletta vuodessa. Hevosen lääkeainenäytteestä ei saa löytyä mitään sellaista, mitä hevosen elimistöstä ei löydy luonnostaan, ja kaikki lääkitseminen on kiellettyä neljä vuorokautta ennen kilpailua. 

“Toisin kuin ihmisurheilija, hevonen ei voi itse valita, käyttääkö se lääkkeitä, joten meillä on erityisen painava vastuu siitä, että vain terveillä eläimillä kilpaillaan”, Suomen Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri Reija Junkkari tiivistää. 

Hevosen lääkitsemisestä määräävät ravikilpailusäännöt ja lainsäädäntö 

Jos hevonen sairastuu tai loukkaantuu, sitä tulee hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin lääkitseminen on usein perusteltua tai jopa välttämätöntä. Hevosen lääkinnän tarpeen arvioi eläinlääkäri. Toisin kuin ihmisillä, esimerkiksi kaikki eläinten kipulääkkeet ovat reseptituotteita ja vaativat eläinlääkärin määräyksen. 

Hevonen on lainsäädännön mukaan tuotantoeläin, joten sitä koskee hevosurheilulajien omien sääntöjen lisäksi tuotantoeläinten lääkitsemisestä annettu lainsäädäntö. Hevosen omistajan tai haltijan on pidettävä tarkkaa kirjaa kaikista hevoselle annetuista lääkkeistä, myös reseptivapaista itsehoitovalmisteista. 

Kilpahevosen lääkityskirjanpitoon on merkittävä lääkityn hevosen nimi, lääkkeen antopäivämäärät, lääkityksen aloittaja, lääkkeen käyttöaihe, lääkkeen nimi, lääkkeen määrä, lääkkeen antoreitti, lääkkeen mahdollinen doping- ja teurasvaroaika sekä lääkkeen myyjän nimi (esimerkiksi eläinlääkäri tai apteekki). Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viisi vuotta. 

Lääkeaineille ja lääkinnällisille toimenpiteille on määritelty ohjeelliset varoajat, jotka vaihtelevat vuorokausista viikkoihin. Varoajoilla pyritään varmistamaan, että lääkeaineet ehtivät poistua hevosen elimistöstä ennen seuraavaa kilpailua ja hevonen saa myös tarvitsemansa levon. Muun muassa varoajat löytyvät ravihevosten lääkintäohjeesta. 

“Lääkintäohje on valmentajaa neuvova mutta myös velvoittava kokonaisuus. Tavoitteena on, että kaikki urheilijat osaavat toimia oikein tilanteessa, jossa tallissa oleva hevonen tarvitsee lääkintää. Kilpailevat ja lääkekuurilla olevat hevoset eivät saa esimerkiksi käydä toistensa karsinoissa tai syödä ja juoda samoista astioista”, Junkkari kertoo.

Lääkeainevalvontaa tehdään kaikissa ravikilpailuissa 

Lääkeainenäytteitä otetaan kaikissa totoravikilpailuissa. Testattavat hevoset valitaan näytteenotto-ohjelman mukaisesti kilpailutuomariston suorittaman arvonnan perusteella. 

Hevonen testataan aina, jos se saavuttaa Suomen ennätyksen tai voittaa kilpailun, jonka ykköspalkinto on vähintään 30 000 euroa. Lisäksi tuomaristo ja kilpailueläinlääkärit voivat määrätä ylimääräisiä näytteitä esimerkiksi poikkeuksellisen suorituksen vuoksi. 

“Näytteitä otetaan kilpailuissa paljon ja niistä etsitään lääkeaineita kattavasti. Muihin eläinurheilulajeihin ja jopa ihmisurheiluun verraten suomalaisessa raviurheilussa ollaan poikkeuksellisen hyvällä tasolla. Harjoituskauden näytteenoton lisääminen on yksi tulevaisuuden kehityskohteista”, Junkkari pohtii. 

Lääkeainenäyte otetaan yleensä kilpailusuorituksen jälkeen. Radalta poistuessaan hevonen saa mukaansa näytteenottoavustajan, joka seuraa hevosta jäähdyttelyn ja varusteiden riisumisen ajan ja saattaa hevosen näytteenottopaikkaan. Hevosen valmentajan tai hänen valtuuttamansa edustajan sekä näytteenottoavustajan tai kilpailueläinlääkärin on oltava näköyhteydessä hevoseen koko näytteenottotapahtuman ajan. 

Ravien kilpailueläinlääkäri ja hänen avustajansa hoitavat näytteen ottamisen. Hevosesta pyritään saamaan sekä virtsa- että verinäyte. Näytteenotossa otetaan aina sekä A- että B-näyte, jotka hevosen valmentaja tai edustaja tarkastaa. 

Suomen ravikilpailuissa otetut näytteet lähetetään ruotsalaiseen laboratorioon analysoitavaksi. Hevosen lääkeainenäytteestä ei saa löytyä mitään sellaista, mitä hevosen elimistöstä ei löydy luonnostaan. Toisin kuin ihmisurheilussa, hevoselle ei voi saada poikkeuslupaa minkään lääkeaineen käyttöön kilpailutilanteessa.

Mitä on doping? 

Dopingilla tarkoitetaan sellaista lääkintää tai kiellettyjä toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan hevosen kilpailusuoritukseen. Positiivisessa lääkeainenäytteessä ei kuitenkaan aina ole kyse dopingista. 

“Dopingilla pyritään tietoisesti parantamaan hevosen suorituskykyä. Se ei ole koskaan vahinko. Esimerkiksi kipulääkkeen antaminen varoajan sisällä ennen kilpailua katsotaan dopingiksi”, Junkkari kertoo. 

Ravikilpailusäännöissä lääkeainerikkomukset on jaettu neljään ryhmään; nollatoleranssirikkomuksiin, lääkeainerikkomuksiin, dopingrikkomuksiin ja karkeisiin dopingrikkomuksiin. 

Nollatoleranssi- ja lääkeainerikkomuksissa hevosen näytteestä löydetty lääkeainepitoisuus on niin pieni, ettei sillä todennäköisesti ole ollut vaikutusta hevosen suorituskykyyn eikä hevosen suoritukseen ole pyritty vaikuttamaan suunnitelmallisesti. Dopingrikkomusten kohdalla on syytä epäillä, että valmentaja on tietoisesti pyrkinyt parantamaan hevosen suoritusta kielletyillä toimenpiteillä. 

“Positiivisia näytteitä tulee ilmi vuosittain muutamia, testimäärään suhteutettuna puhutaan joistakin promilleista. Suurin osa on nollatoleranssi- tai lääkeainerikkomuksia”, Junkkari summaa. 

Jos hevosen lääkeainenäyte on positiivinen, kilpailutulos mitätöidään ja hevosen voittama palkinto peritään takaisin. Valmentajaa voidaan rangaista esimerkiksi sakoilla ja kilpailukiellolla. Dopingrikkomuksista valmentajaa rangaistaan aina pitkällä, 6-24 kuukauden kilpailukiellolla. 

Raviurheilun ammattilaiselle kilpailukielto tarkoittaa käytännössä kieltoa harjoittaa ammattiaan. Kilpailukiellon aikana valmentaja ei saa käsitellä hevosta raveissa, oleskella varikkoalueella eikä toimia ohjastajana, vastuullisena valmentajana tai toimihenkilönä raveissa.

Artikkelin kuvat: Maisa Hyttinen, Ville Vuorinen